Menetän sinut

Hae mut aamulla
Vie mut kotiis
Peittele mut peittoihis
Riisu multa kaikki pois
Suutele mua hiljaa
Ehk' kaikki paremmin ois

Anteeks

Mikä tää alistumisen tunne on
Tunnenko mä itsekin ystävyyden isompana asiana
Sattuu, pelottaa, tärisen
En haluaisi
On pakko
Tuhosin sen
Haavesi
Hyi minua
Jätä minut

Aha

Vaikeeta olla näin reunalla elämässä, suhteessa, itsessäni

Jaa

Sullako olis jotain parempaa

Hienompaa

Tunteikkaampaa

En minä

Hän

Kateus.

Kauneus.

VITTU MUN PÄÄ HAJOO

Tulevaisuus kiitos

Mä vaan pystyin olemaan rennosti sun kaa vaikka mulla oli toinen,
myöskään sä et välittänyt,
kaikki oli kuten ennen.

Moi vaan

Miks aika kulkee niin nopeesti
Miks mun on pakko kulkea ajan mukana
Miksen voi vaan pysähtyä ja nauttia hyvistä hetkistä, isoista ja pienistä

Miksen voi kelata aikaa taaksepäin, tehdäkseni asioita toisin
Miksen voi muuttua
Ihmisenä
Paremmaksi
Ainutlaatuiseksi

Oletko?

Yrittäköön repiä minua suuntaan ja toiseen
Altistaa heikkouksilleni
Tahtoni haluamattomat viivat vaihtavat suuntansa

Nostakoon se kätensä ylös jonka marttyyrisointia eniten pelkäsimme
Kahleensa irti päästäköön, ketju ketjulta
Suunnitellut kuolemat kerääntyvät selkäänsä

Verinen elin kärsii herkästi laukeavasta syyllisyydestä
Oliko se olematta epäitsekkyyttä sittenkään

Kuin syöpä levitköön myrkytetty mielesi
Tahtovaan ja tahtomattomaan