Kuolemansynti

Mikset palvoisi minuakin samalla tavalla kuin katsot ylöspäin heitä?
Miksen kelpaisi päivän tai ihan vaan pienen hetken verran?
Miksi kaikki ei olisi kuten viime vuonna?
Miksi?

Viisi askelta helvettiin

Sinun vuoksesi minä päiviä laskin
Sinun vuoksesi minä muutuin hetkessä
Sinun vuoksesi vuosia kadotin, katkeruuden makuisessa ikävässä

Luulisi sinun tietävän niistä vuosista
Viileistä, sateisista ja tuskaisista

Todellako sinä minua rakastit, vai odotitko vaan ihmettä
Luulitsä et mä oon joku vitun seitsemännen taivaan enkeli, joka pysyis jäätyen sun elämässä

Keisari Kyynisyys

Ei mua kiehdo ikuisuus
Ei taivaan ja helvetin välinen ero
Ei anteeksiantamattomuus
Ei myöskään itse antikristus

Luulin että estämään pystyisin pilvien muodostumisen
Sataa taas, mutta ei kaatamalla

Miksi tein sen, miksi taas
Juoksupyörään viimeiseen
Juokse juokse nopeammin
Muuten aamu sinut kiinni saa

Väsyttää ja janottaa

Kuinka kyyninen olenkaan
Juodako vai eikö juoda

''Onko kaunosieluista kyborgeiksi?''

Yritti hän olla täydellinen, tietämättä mitä se todellisuudessa onkaan.
Epävarmuudesta hiukset mustina, ilman unelmia. Iloinen poika, viisi luonnetta.
Sadetta tänään, aurinkoa huomenna, vuoroin molempia.
 Niin ihastuttava, mutta ei kukaan voi häntä kokonaan saada.
 Aina pala kuuluu toiselle, vanhemmalle, katoamattomalle. Ei hän sitä kuule tai maista.

Ajatukset ovat kauniita, mutta niin tuhoavia ja yksinkertaisia.
 Puoli vuotta, tuska uudistumisesta.
Unelmia jo kahdeksan, matkusta maailman ääriin, sanoi sisko.
 Kuinka saada kuolleesta ruususta uusi, skeptinen ei myönnä eikä tunnusta, pudistelee päätään hiljaa, surrealisti uskoo varmaankin. 

Peitit kaiken alle kyynisyyden, yliannostus tunteellisuutta.
 Psyyke on niin arvaamaton asia, poika tahtoikin kolme tyttöä kerralla.
Poika uskoikin filosofiaan, itseensä ja humalaan.
Paniikki, paniikki, paniikki, auta minua, hiukset silmillä, mustetta silmissä.
 ''Pyyhi ne pois, vaikka kynsillä, sattuuhan se niin paljon.''
Tahtoi hän ihmisen joka todella välittäisi.

Kuulokkeissa hiekkaa, valuvat alaspäin, selvästi funkkia ja ambientia, aika vitun sairasta.
 Sä saat salata siis sata salaisuutta, sekä siksi saan sirpaleita silmiini, saatana.

Aurinko valuessaan, poltti silmiä. Unihiekkaa kiitos, olen väsynyt poika, tahdon nukkumaan.
 Mutta tahtoisin silti pelata hetken joka vie viisi päivää mun kuolemasta.
 Eroan myös huomenna.
 Ei mulla edes ole ketään, hiipivä yksinjäämisen tunne. 

Suihkulähteestä sateenkaaria, kulissit on purettava.
 Halua minua, seksuaalisesti.
 Lepositeillä sängyssä kiinni, kiihottavaako, no älä sitten hellitä otettasi, tapatko mut. 

Piina? Jos sä et kelpaa, kurista.
Jos oot ylimääräinen, hakkaa.
Jos haluat lisää, älä ikinä lopeta.
Kehity paremmaksi ihmiseksi, demonstroi, paperia jumalauta.
 Olisitko avoimempi ihminen, voitas ehkä joskus tavata. 

Luulin hetken että mun sisäelimet olis ulkona, mutta se olikin vain mustasukkaisuus.
 Itke rakas, rakkaani.
Kun puhun meistä, tarkoitan vain minua, kuollut rakkaus, jatkan valehtelemista.

Huivi, 99% puuvillaa, täynnä tunteita.
 Oikeastaan sadetta, aurinkoa ja raivoa, kaikkea kerralla.
 Peittelin tänään mun sängyn verellä, uitin siellä kadonneita sormia, hiuksia, lahkeita ja kirjoja. Löysin kolme uutta tyynyä mun ikkunasta, katselin rauhallisesti.
Vittu mies, päättäväinenkö, no ei todella.